sunnuntai 17. maaliskuuta 2024

Ihan itse etsin nivelrikon itsehoito-ohjeita - onneksi kevĂ€t on jo ovella đŸ’–đŸŒżđŸŒŒ

Sukkatehdas on kulkenut hitaalla, mutta onneksi tÀllÀ tehtaalla ei ole tuottavuustavoitteita. Kunhan toiminta pysyy tekijÀÀnsÀ rentouttavana ja ilahduttavana.

Hieman haasteelliseksi neulomisen tai kutomisen on tehnyt jo pitkÀÀn pikkurillin turvotus ja sÀrky. VÀlillÀ kipu hellittÀÀ niin, ettei se vaivaa kÀsitöitÀ tehdessÀ ollenkaan. Nyt olen taas siinÀ vaiheessa, jolloin kÀytÀn neuloessani pikkusormen vÀlttelytekniikkaa. Neulominen sujuu yllÀttÀvÀn hyvin, vaikka pikkusormen sujauttaakin puikon alle eikÀ kÀytÀ sitÀ kÀsitöissÀ aktiivisesti mihinkÀÀn.

ReumalÀÀkÀri ultrasi sormen viimeisellÀ tapaamisellamme (oireiden vÀhÀisyyden ja diagnoosin tÀyttymÀttömyyden vuoksi siirryn nyt perusterveyden huollon piiriin nivelkipujeni kanssa) ja oli sitÀ mieltÀ, ettÀ siellÀ on jotain nivelrikkoon viittaavaa, mutta mitÀÀn tulehduksia ei ole.

Nivelrikko ei sinÀnsÀ ole mikÀÀn uusi asia. Se on ollut listalla jotakuinkin yhtÀ kauan kuin reumaepÀilytkin. Nivelrikko on joissakin nivelissÀ ihan todettukin, joten ei ole yhtÀÀn yllÀttÀvÀÀ, jos sitÀ löytyisi jatkossa uusistakin nivelistÀ.

Nivelrikko on noin kymmenen vuoden aikana kiinnostanut vain yhtÀ lÀÀkÀriÀ. HÀn suositteli minulle Kela-korvaukseen kelpaamattomia kovin tuoreita lÀÀkkeitÀ. NiitÀ kokeilin, mutta mitÀÀn apua en niistÀ huomannut saavani. LÀÀkkeet olivat sen sijaan hinnakkaita ja pÀivÀssÀ piti jaksaa niellÀ kuusi melkoisen isoa tablettia. Hyötyjen puuttuessa pÀÀtin lopettaa lÀÀkehoidon. Muita lÀÀketieteellisiÀ neuvoja en ole koskaan saanut nivelrikon suhteen.

Nyt kuitenkin pikkusormen kipuiluun ja turvotukseen tympÀÀntyneenÀ etsin tietoja netin loppumattomasta maailmasta. SiellÀ törmÀsin kahteen mielenkiintoiseen asiaan. EnsinnÀkin nivelrikon yhteydessÀ suositellaan sÀÀnnöllistÀ venyttelyÀ. Liikkuvuuden yllÀpitÀmiseksi venyttely on yksi avainasioita. Kun katson kipeÀÀ sormeani, huomaan heti, miksi. Sormi on paitsi turvonnut, myös 'kÀÀntynyt' ylimmÀstÀ nivelestÀ niin alas kuin sisÀÀnkin pÀin. Ilman venytystÀ sormi ei suoristu ja varmasti kÀpertyy vain entisestÀÀn. Nyt vain googlettelemaan, minkÀlainen venyttely on hyvÀÀ ja turvallista venyttelyÀ tÀssÀ tapauksessa.

Toinen seikka on lihaskunnon yllÀpitÀminen nivelen toiminnan tukemiseksi. TÀmÀnkin tarkempi tarkastelu nojaa nyt omaan nettietsiskelyyn. Luulisi, ettÀ melkein jokaisella lÀÀkÀrillÀ olisi antaa kÀden kÀÀnteessÀ potilaalle kirjalliset itsehoito-ohjeet, sillÀ nivelrikko on melkoisen yleinen sairaus. Kustannuksia ja sairastumista tulee vain lisÀÀ, kun hoito-ohjeita ei erikseen pyytÀmÀttÀ saa. En tykkÀÀ.


Vaikka nyt en ole ehtinyt muuta kuin tehdĂ€ töitĂ€, levĂ€tĂ€ ja tehdĂ€ kĂ€sitöitĂ€ (ja ihan vĂ€hĂ€n siivota), niin silti olen isosti ilahtunut kevÀÀn saapumisesta, vaikka se viime yönĂ€ ja tĂ€nĂ€ aamupĂ€ivĂ€nĂ€ saapuikin runsaan lumisateen kanssa. Linnut ovat tĂ€pinöissÀÀn ja se tietÀÀ sitĂ€, ettĂ€ kevĂ€t on aika lailla alkanut đŸ„°đŸ’–.





Ihanaa maaliskuuta 💖🌿.

maanantai 11. maaliskuuta 2024

KevÀt toi puulaatikon ja kuvaussession

Maaliskuu on kevÀtkuukausista ensimmÀinen. Nyt se tarkoittaa sitÀ, ettÀ linnut laulavat jo kurkku avoimena kevÀtlaulujaan. Valoa on tuhdisti enemmÀn kuin kuukausi sitten. Ja lumipeite madaltuu vÀhÀ vÀhÀltÀ.


TÀssÀ kevÀttÀ odotellessa pitÀÀ siivota vanhempien asuntoa myyntikuntoon. Nyt, monen ja monen tyhjennysreissun jÀlkeen, huoneet alkavat olla siivoamista vailla tyhjinÀ kuvattaviksi. KiinteistövÀlittÀjÀ haluaa siis kuvata huoneet myyntiÀ varten. VielÀ olisi se siivoaminen ja viimeisten kaappien tyhjentÀminen. Miten paljon tavaraa voikaan löytyÀ yhdestÀ asunnosta?


Parvekkeelta löytyi tÀllainen puulaatikko, joka herÀtti heti kellot siitÀ, ettÀ tÀmÀ voisi kelvata jollekin. Emme siis lisÀnneet sitÀ jÀtekuormaan, vaan toimme kotiin. Otin siitÀ pari kuvaa ja pistin paikalliseen facebookin roskalavaryhmÀÀn siitÀ ilmoituksen. Ihan pienessÀ ajassa sillÀ oli jo neljÀ ottajaa. Se noudettiinkin ihanan pian.

TÀmÀn nÀköinen laatikko pÀÀsi uuteen kotiin. HyvÀ niin.




TyttĂ€ren kanssa kuvattiin, kun hĂ€n kĂ€vi tÀÀllĂ€ meidĂ€n luonamme 'maalla' rentoutumassa. 




Millaista ÀÀnimaailmaa sinÀ kaipaat rentoutuessasi? Minun mieheni kuuntelee autoa ajaessaan paljon radiota. MinÀ kuuntelen radiosta vain harvoja valittuja asiaohjelmia. Sekaohjelmat (sekalaista musiikkia ja turinaa/höpötystÀ) eivÀt sovi minulle yhtÀÀn. Kaikki muut perheestÀni kuuntelevat paljon musiikkia. MinÀ kuuntelen mieluusti hiljaisuutta. VÀlillÀ myös asiaohjelmia, jos hyviÀ on tarjolla.

MinkÀlaista ÀÀnimaailmaa sinÀ kaipaat rentoutuessasi? Tai siivotessasi tai muita arkisia askareita tehdessÀsi?

keskiviikko 6. maaliskuuta 2024

NykytyöstÀ lapsuuden kirjastointoiluun

Nyt on ollut erittĂ€in työntĂ€yteistĂ€ aikaa useamman viikon ajan. Ihan kivaa aikaa, jos vĂ€liaikaisia isoja stressipiikkejĂ€ ei lasketa mukaan. (Ja kuka niitĂ€ muka laskisi?) TykkÀÀn haasteista ja ongelmien ratkaisemisesta. Aina tĂ€mĂ€n tĂ€stĂ€ pitÀÀ olla ympĂ€rillĂ€ vĂ€littĂ€vÀÀ ja mukavaa työyhteisöÀ, sitten mennÀÀn taas omassa työkuplassa jonkin aikaa đŸ€­.


TÀnÀÀn kÀvin toimistolla. Moniavotilan lisÀksi meillÀ on suljettuja työskentelytiloja omaa rauhaa vaativiin työtehtÀviin. Toistaiseksi ne ovat riittÀneet lÀhipÀivinÀ ihan hyvin.

MinÀ kÀsittelen työssÀni henkilöstödataa - paljon. SitÀ ei voi tehdÀ kaikille avoimissa tiloissa. Kotikonttori on tÀydellisin työpiste niitÀ varten. LÀsnÀtyössÀ turvaudun noihin suljettuihin työskentelytiloihin. NiissÀ on kaikissa jokin uniikki maisemaseinÀ. Niiden ansiosta ei tunne olevansa vain kopissa, vaan ihan uniikissa työskentelytilassa.

En yhtÀÀn tiedĂ€, mistĂ€ tĂ€mĂ€ taustarakennus on kotoisin, mutta se löytyy meidĂ€n Satamastamme 💖.



Olen huono kĂ€yttĂ€mÀÀn paitapuseroita. NiitĂ€ pitÀÀ silittÀÀ ja se ei ole ollenkaan parhausaluettani. Eilen kuitenkin silitin tĂ€mĂ€n paitani ja mietin kovasti autoon asettuessani, miten minun pitĂ€isi asettua, jotta paita ei ryppÀÀntyisi. Venytin ja vanutin, laitoin turvavyön ja paidan vĂ€liin huivin pienentĂ€mÀÀn rypistysvaikutusta. Ja silti kaikesta vaivan nÀöstĂ€ huolimassa paita rypistyi. KyllĂ€ harmitti (sekin). 

Aika moni asia meni pieleen ennen puolta pÀivÀÀ ja suusta luiskahtaneiden kirosanojen mÀÀrÀ oli varmaankin kaikkien aikojen huippua. Johtui varmasti isolta osin pitemmÀstÀ työstressistÀ, jonka kanssa hempeily ei ole auttanut yhtÀÀn mihinkÀÀn. Mahdottoman hyvÀn yhteispalaverin myötÀ ongelmat saatiin jotakuinkin ratkottua ja stressikin alkoi vÀhitellen laskea huipulta alas pÀin.

Aamulla töihin ajaessa oli valoisaa. LÀhdin matkaan aamuseitsemÀltÀ. Illalla neljÀn jÀlkeen paluumatkakin oli valoisa. Hieman vajaat puolitoista tuntia kului matkalla töistÀ kotiin (kuten tavallista). EtelÀisimmillÀ pelloilla nÀkyi metsÀkauriita ruokailemassa - lumi oli monin paikoin jo sulanut pelloilla. MeillÀ HÀmeessÀ lumet makaavat pelloilla vielÀ tiiviisti.


En tehnyt uuden vuoden lupauksia. Pyrin silti melkein jokainen pĂ€ivĂ€ tekemÀÀn jotain edistĂ€vÀÀ. Se voi olla pyykkĂ€ystĂ€, siivoamista, kuntosalilla kĂ€ymistĂ€, viesti ystĂ€vĂ€lle tai jotain muuta. Kunhan se on jotain muuta kuin ihan pakollista perustekemistĂ€. TĂ€nÀÀn postaan blogia ja se on jo iso vastapaino tiiviille lĂ€hipĂ€ivĂ€lle töissĂ€. Otin ihan sitĂ€ varten valokuvankin 👍. Pysyttelen siis poissa pelkĂ€n rutiinin tuomasta tukiverkostosta.


Muisteluita: Opin lukemaan varhain, ehkĂ€ viisivuotiaana. Kuuden vuoden iĂ€ssĂ€ sain pitkĂ€n lĂ€hikirjastossa norkoilun jĂ€lkeen oman kirjastokortin ilman vanhempien hyvĂ€ksyntÀÀ. Silloin se vielĂ€ onnistui. Lainasin ensimmĂ€isellĂ€ kerralla viisi lasten kirjaa ja olin lukenut ne jo hyvissĂ€ ajoin ennen kirjaston sulkeutumista. Äiti oli sitĂ€ mieltĂ€, ettĂ€ pitÀÀ odottaa seuraavaan pĂ€ivÀÀn, ennen kuin voi palauttaa kirjat ja lainata uutta. SiinĂ€ oli todellakin odottelemista 😞.

Sain kirjastossa toimia virkailijoiden apurina ja opin hyvin sen aikaisen lainausjĂ€rjestelmĂ€n. Kymmenen pistettĂ€ ja papukaijamerkki sen aikaiselle kirjastonhoitajakokoonpanolle! Tuolla kirjastoajalla oli mahdottoman iso positiivinen merkitys elĂ€mĂ€ni kululle đŸ„°.

torstai 29. helmikuuta 2024

Aamuvirkku linnut nÀkee, pÀivÀvirkku tv:n parhaat urheiluohjelmat!

Oletko aamu- vai iltavirkku? MinÀ aina kompastelen tÀmÀn kysymyksen kanssa. Vaan nyt luin, ettÀ pÀivÀvirkkuja on paljon, paljon enemmÀn kuin iltavirkkuja. Se kuulostaa ihanalta, sillÀ en ole koskaan kokenut olevani sen enempÀÀ aamu- kuin iltavirkkukaan. Kummassakin pÀÀssÀ pÀivÀÀ aina vÀsyttÀÀ.

Toki voin herÀtÀ tarvittaessa aikaisin tai valvoa myöhÀÀn, mutta onnistumisen takaamiseksi nÀiden eteen pitÀÀ tehdÀ hieman valmistelutöitÀ.

Itse asiassa valmistaudun mielellÀni aika moneen asiaan. Valmistautuminen vÀhentÀÀ aina tekemistÀ ja pohdintaa itse tilanteesta. PidÀn siitÀ, ettÀ voin hoitaa jotain hommia jo etukÀteen. Aina vÀhemmÀn tehtÀvÀÀ ja yllÀtyksiÀ myöhemmin.


Joskus aikoinaan töitÀ hakiessani soveltuvuustesteissÀ oli kysymyksiÀ, jotka liittyivÀt jÀrjestelmÀllisyyteen ja suunnitelmallisuuteen. Huomasin jossain vaiheessa jÀlkikÀteen vastausteni muuttuneen kovasti silloista (nykyistÀ) työtehtÀvÀÀ mukailevaksi. Jos työ oli enimmÀkseen isoa johtamista ja tulipalojen sammuttelua, se nÀkyi heti vastauksissa. Ja asiantuntijatehtÀvissÀ suunnitelmallisuus ja jÀrjestelmÀllisyys ovat olleet aivan toisessa roolissa. Siis isommassa. Kun tehtÀvÀt valuvat ylhÀÀltÀ alaspÀin, voi alhaalla varautua vyöryihin vain suunnittelemalla ja tekemÀllÀ ennakkoon sen mitÀ voi.

50 vuoden ikÀpylkin paikkeilta asti en ole saanut yhtÀÀn haastattelukutsua yhteenkÀÀn hakemaani työtehtÀvÀÀn, oli kyse sitten yksinkertaisesta tai vaativasta työtehtÀvÀstÀ. Lopetin pian itseni nöyryyttÀmisen työpaikkahakujen kanssa ja jÀin omaan hauskan omituiseen urapolkuuni nykyisessÀ työpaikassani. Nyt olen jo kolmannessa aivan erilaisessa tehtÀvÀssÀ koskaan saman työnantajan leivissÀ. On tÀmÀ ollut monessa suhteessa mielenkiistoista ja upeaakin seikkailua!


Talitiainen odotteli korallikanukan punaisilla oksilla hyvÀÀ hetkeÀ lennÀhtÀÀ ruokintapaikalle.


Sinitiainen tyytyi omenapuun korkeisiin oksiin odotellessaan hyvÀÀ tilaisuutta lehahtaa ruokinnalle.




Ruokintapaikan telineellÀ voi tuumaillakin hetken. talitiaisen aivoruuhka tasaantunee tÀssÀ oikein sopivasti. Taustalla korallikanukan oksia.


Sinitiainenkin pönöttelee ruokintapaikan telineellÀ. Hetken tuumaustauko ja ympÀristön tarkkailuhetki tulee tarpeeseen.



Viikko on ollut työntÀyteinen. TöissÀ olen pÀÀssyt piilotetun matemaatikkoni pariin ja siihen liittyy mahdottomasti innostusta, ripaus epÀvarmuutta (kun ei olla tutulla mukavuusalueella) ja itseensÀ uudelleen tutustumista. Miten sovitankaan tÀssÀ uudessa tilanteessa työn ja (sen vÀhÀn) sosiaalisuuden (mitÀ minulla nyt sattuu olemaan)?

Viikonloppuna tytĂ€r saapuu kylÀÀn - ihanaa 💖.


SalpausselÀn kisat ajoittuvat tÀhÀn viikonloppuun. Kisat nÀkyvÀt Ylen kanavalla 2.


Formulasirkus kÀynnistyy niinikÀÀn tÀmÀn viikonlopun aikana. Kisat nÀkyvÀt vain maksullisilla kanavilla.


Ulkoilu ei maksa mitÀÀn ja sitÀ voi tehdÀ mihin kellonaikaan hyvÀnsÀ. Ihanaa alkavaa maaliskuuta!

lauantai 24. helmikuuta 2024

Muisteloita ja tinttejĂ€ đŸ„°

Hei SinÀ! Miten jakselet ja mitÀ sinulle kuuluu?

MinĂ€ olen ollut vĂ€synyt ja ruuhkainen, mutta se on mielestĂ€ni ihan ok. Aika aikaansa kutakin 👍.

Etenkin ikÀvillÀ asioilla on taipumusta kasaantua. Noihin tilanteisiin ei oikein voi itse vaikuttaa mitenkÀÀn. Ainoa, mihin voi vaikuttaa, on oma asenne noissa ***-tilanteissa.

Juuri nyt minulla nĂ€kyy valoa tunnelin pÀÀssĂ€. Olen toiveikas. SisĂ€inen pessimistini on jo kartoittanut vaaran paikat ja toistaiseksi ei taida olla mitÀÀn hirvittĂ€vÀÀ odottamassa 🧐.


Vanhempien asuntoa tyhjentĂ€essĂ€ on mieli kelannut moneen kertaan muistoja ja traumoja. Traumatkin alkavat sulaa pehmeĂ€ksi, kun ei ole enÀÀ odotettavissa mitÀÀn uutta. Alan hieman ymmĂ€rtÀÀ Ă€itiĂ€, vaikka siitĂ€ ei pÀÀsekÀÀn mihinkÀÀn, ettĂ€ suhteemme oli rikkinĂ€inen. Äiti todennĂ€köisesti teki parhaansa aina kun jaksoi ja malttoi. 

Minun nĂ€kökulmastani pikkuveli pÀÀsi paljon helpommalla. HĂ€ntĂ€ aina kehuttiin samalla kun minua moitittiin ja hĂ€vettiin. TodennĂ€köisesti muistoni eivĂ€t ole koko totuus. ÄidillĂ€ oli fantastinen taito saada ihmiset uskomaan omiin tarinoihinsa, mitĂ€ ne milloinkin olivatkaan.

MinĂ€ en hĂ€nen tarinoitansa ja vĂ€itteitĂ€nsĂ€ aina uskonut, mutta sillĂ€ ei ollut kĂ€ytĂ€nnössĂ€ mitÀÀn merkitystĂ€. Kukaan ei uskonut minua. Samaan aikaan elĂ€mĂ€n (Ă€idin) epĂ€reiluus rokotti minua ankarasti. Äiti sanoi muun muassa, ettĂ€ kaikki pikkuveljeni on oppinut kaikki huonot asiat minulta. TĂ€mĂ€ ei mennyt minun oikeustajuni lĂ€pi vĂ€hĂ€n yli 10-vuotiaana. Heitin Ă€idille takaisin haastavan kysymyksen: MistĂ€ minĂ€ olen sitten ne kaikki huonot asiat oppinut? Äidin mielestĂ€ minĂ€ olin paha jo syntyessĂ€ni. Tuotakaan en ostanut, mutta tietenkin pahoitin siitĂ€ mieleni ihan mahdottomasti.

NÀitÀ samoja asioita olen kelannut vuosikymmeniÀ. Aina jotenkin pÀÀdyn niihin takaisin. Jospa nyt pÀÀsisin vÀhitellen nÀissÀkin ajatuksissa eteenpÀin.


Pihalintuja olemme seuranneet taukohetkinÀ Pixien kanssa.
Talitiainen vanhan omenapuun oksalla.



Pikkuvarpunen odottelee terijoensalavan oksalla.


Talitiainen syöksyy oravakepin nokasta lintulaudalle.



KyllĂ€ elĂ€mĂ€ noiden lintujen kanssa on vain ihanaa đŸ„°


Ihanaa kevÀÀn odotusta! đŸ„°đŸ§đŸ’–đŸ€ž‍♀️đŸ˜đŸ„łđŸŒŒđŸŒż


maanantai 19. helmikuuta 2024

Kummallisia talvikelejÀ ja pihan urpiaisia

Lauantain keli oli vetinen, melkein tulviva

Lauantaina kÀytiin huikean kummallisessa sÀÀssÀ Lahdessa vanhempieni asuntoa tyhjentÀmÀssÀ. Ei tullut tyhjÀksi vielÀkÀÀn, mutta nyt nÀyttÀÀ jo ihan toiveikkaalta.

En tiedÀ, olenko koskaan nÀhnyt teillÀ lauantain kaltaisia vesimassoja! Harmi, etten hoksannut ottaa kÀnnykÀllÀ kuvia tai videoita. Keskityin vain kauhistelemaan ja ihmettelemÀÀn ihan tÀysillÀ. VÀlillÀ vettÀ oli isona lampena koko tien leveydeltÀ, toisinaan tien keskellÀ meni kapeampi luiru, jossa pÀÀsi melkein kuivana lÀpi. Aluksi ajattelin, ettÀ kyse on vain kaupunkialueen haasteista, mutta kyllÀhÀn samanlainen meno jatkui maantiellÀkin. Edellisen yön ja saman aamun valtaisat vesisateet valuivat valtoimenaan aurausvallien vÀlisessÀ kourussa eli tiellÀ. Samalla vesi sulatti lisÀÀ lunta ja jÀÀtÀ. Notkelmapaikoissa oli sitten lampia, jopa vÀhÀn pelottavan syviÀ lampia ylitettÀvÀksi.

Vaikka ajoimme mukana olevan perÀkÀrryn vuoksi rauhallisesti, veden lentÀminen oli aivan infernaalista. Mutta minnekÀs se vesi olisi sieltÀ aurausvallien vÀlistÀ pÀÀssyt. KevÀÀllÀ sulamisvedet roiskuvat ja valuvatkin osin tien ulkopuolelle, mutta aurausvallin korkeus vaihteli puolesta metristÀ metriin. Joten kaikki vesi valui alaspÀin - jos oli, minne mennÀ. Ja taivaalta satoi lisÀÀ. Olipas se menoreissu! Takaisin tullessa sade oli loppunut ja lÀmpötila valunut plussan puolelta pienelle pakkaselle. Muutamia pieniÀ vesipasseja oli enÀÀ matkalla.


Sunnuntaina olikin sitten jÀistÀ

Sunnuntaina aurinko hymyili ja lÀhdinkin kameran kanssa maisemia tutkailemaan. EnpÀ ajatellut kovin pitkÀlle. Eilisen vedet olivat kaikki jÀÀtyneet tukevasti ja ennen sitÀ huuhtoneet mahdollisen hiekoituksen mennessÀÀn. Olisi pitÀnyt laittaa nastakengÀt jalkaan.

KÀvin liukastelemassa HÀmeen linnan luona, mutta pÀÀtin sitten kÀydÀ Hauholla. SiellÀ jÀisyys oikein korostui, sillÀ osaa teistÀ on aurattu harvoin ja niukasti. JÀÀtÀ, polanteita ja uria riitti. Vastaantulijoiden kohdalla piti keskittyÀ ihan kunnolla, ettÀ löytyy pitÀvÀ ajoreitti kummallisten urien vÀlistÀ.

VÀlillÀ tien pinta oli pelkkÀÀ epÀtasaista jÀÀtÀ.


Tasaisella peltoaukealla saattoi olla hieman sulaakin.


Hautausmaalla ei ollut kÀvelykelpoista. Kuvissa ei ole yhtÀÀn vettÀ. Kaikki kiiltÀvÀ on paksua jÀÀtÀ. Hauskan epÀtasaisesti se oli jÀÀtynyt hiljalleen kesken valumisen. NastakenkiÀ olisi taas tarvittu.



Tosin ei tuolla hautausmaalla liikkuminen ole vÀhemmÀn jÀisinÀkÀÀn pÀivinÀ helppoa. Joku oli tarponut lumihangessa viedÀkseen kukat haudalle. Muuten hanki oli lÀhes koskematonta.



Urpiaiset jatkavat vierainamme

Urpiaisparvet jaksavat ilahduttaa. Ne lehahtavat paikalle kymmen-, melkein satapÀisinÀ parvina. Sirkuttelevat vilkkaasti. YhtÀÀn urpiaistappelua en ole tÀnÀkÀÀn vuonna nÀhnyt. Lehahtavat sitten aina ihan yhtÀ nopeasti pois kuin saapuivatkin.

SelvÀsti tiaista pienempi urpiainen on alemmissa kuvissa koiras. SillÀ on hiven punaista rinnassakin.




KÀyn lukemassa ja kommentoimassa blogejanne taas pian. Takana on pari melkoisen työlÀstÀ ja haasteellistakin viikkoa. Illat ovat kuluneet ihan vain hengitellessÀ, kÀsityötkin ovat tuntuneet liian rasittavilta. Nyt nÀyttÀÀ ainakin siltÀ, ettÀ jatkossa olisi hieman tasaisempaa. TÀnÀÀn ainakin jaksoin jo työpÀivÀn jÀlkeen touhuta melkein vanhaan malliin.


Ihanaa valoisaa helmikuuta! Jos aurinko ei aina nĂ€yttĂ€ydykÀÀn, niin pĂ€ivĂ€t ovat kuitenkin pidentyneet jo aivan mahtavasti. Nautitaan đŸ„°

torstai 8. helmikuuta 2024

KĂ€sityöt ja Pixie ovat rentoutumisreseptini 💖

Viime yönÀ nÀin unta kÀÀrmeistÀ. En koe mitÀÀn isoa kÀÀrmekammoa, mutta uniini toisinaan tunkeutuvat kÀÀrmeet ovat ikÀviÀ ja lisÀÀntyvÀt voimakkaasti. Tavallisesti tÀllaisia unia edeltÀÀ vilkas ja tapahtumarikas pÀivÀ. Minulle siihen riittÀÀ kellotettu aikainen aamuherÀtys, pÀivÀ toimistolla ja tiivis pÀivÀohjelma. Nukun itse asiassa matkapÀivÀÀ (lÀhipÀivÀÀ) edeltÀvÀn yönkin levottomasti. Kolmen lÀhipÀivÀn setti perÀkkÀin teettÀÀ siis neljÀ mahdottoman heikosti nukuttua yötÀ perÀtysten. MinkÀs teet.

Kohtuullisen usein jaksan nautiskella iltaisin kÀsitöiden tekemisestÀ. Lopen uupuneena kÀsityöt eivÀt enÀÀ kiinnosta, mutta tavallisen oloisena iltana kÀsityöt tuovat rentoutusta iltaani. HyvÀ ruokkii hyvÀÀ.

Jotain aina vÀlillÀ valmistuukin.

Poika pyysi pipoa. VÀri on keskiharmaa, vaikka kuva nÀyttÀÀ ruskeankin sÀvyjÀ tuonne. En ryhtynyt sÀÀtÀmÀÀn kÀnnykkÀkuvaa. Pipo on merinovillaa ja pitÀisi olla melkoisen kutittamaton. TÀmÀn voi kuitenkin pestÀ vielÀ hellÀsti pesukoneessakin.


Sukkarintamalla olen naisten valepalmikkosukkien lisÀksi tehnyt miehelle sukat hÀnen valitsemastaan reippaan vihreÀstÀ langasta. Ihan kaupassa siis lanka valittiin, ei kotoa omista varastoista. Varren pituus on myöskin miehen toiveiden mukainen. Sukkia ei tarvita ihan vielÀ, mutta ovat odottamassa, kun tilanne tulee, ettÀ jotkin vanhat kuluvat rikki.

Ruskeat pötkylĂ€t ovat sÀÀrystimet itselleni. Ostin Novitan Mustaa lammasta tutkimatta langan paksuutta. Se olikin sitten Isoveikan paksuista. Kun en halunnut niin paksusta langasta tehdĂ€ sukkia, tein kÀÀreen ohjeiden mukaan langasta sÀÀrystimet itselleni. Innostuin kovilla pakkasilla lĂ€mpöÀ varaavista sÀÀrystimistĂ€ niin paljon, ettĂ€ ostin Isoveli-lankaa ja tein siitĂ€ pitkĂ€t sÀÀrystimet tyttĂ€relle, joka kĂ€velee melkein neljĂ€n kilometrin työmatkan kumpaankin suuntaan. Pakkasilla merituulen armoilla niillĂ€ matkoilla tarvitaan kaikki mahdollinen lĂ€mmitys 💖.




Pixie-koiran kanssa otettiin yhteiskuva yhtenÀ iltana, kun Pixielle tuli pitkÀ yskÀ. Olin tietenkin huolissani ja kun yskÀ ei nÀyttÀnyt hellittÀmisen merkkejÀ, nappasin koiran syliini ja kiersimme rintamamiestalon alakertaa ympyrÀÀ kuin pienten kipeiden lasten kanssa aikoinaan. Pidin koiraa sylissÀ, kÀvelin ja hieman hytkyttelin (niin kuin ainakin aikoinaan tehtiin vauvojen ilmavaivojen kanssa). Taputtelin PixietÀ myös selkÀÀn. Toisen kierroksen aikana köhÀ hellitti ja hieman sen jÀlkeen laskin koiran lattialle. JÀi siihen paikoilleen kuin patsas ja tuijotteli minua kiinteÀsti. Oletin, ettei olo ollut vielÀ hyvÀ.

Oltiin sitten sylikkĂ€in, vaikka olisi ollut jo minunkin nukkumaanmenoaikani. Mutta kaveria ei jĂ€tetĂ€ 💖. VĂ€hitellen Pixie rentoutui ja otimme sitten muutaman valokuvankin ennen iltapehkuille siirtymistĂ€. 



Kaikki on nyt siis Pixien kanssa hyvin. Odotellaan maaliskuussa vietettĂ€vÀÀ 14-vuotissyntymĂ€pĂ€ivÀÀ. Tai ainakin me muut odotamme. Pixie taitaa nauttia elĂ€mĂ€stĂ€ ihan pĂ€ivĂ€ kerrallaan. Tekisi hyvÀÀ meille muillekin 💖.