lauantai 22. heinäkuuta 2017

Sisiliskoja!

Ahnehtimista seuraa yltäkylläisyys, ähky ja väsymys. Näin käy myös luontoelämysten ja ulkoilun suhteen. Suunnittelin jo innoissani huomiselle aamulle auringonnousukuvauksia, mutta tajusin vihdoin, että ei tule onnistumaan. En jaksa herätä aikaisin vapaapäivänä levättynäkään, saati sitten kovasti seisotun, kävellyn, kannetun ja ulkoillun päivän jälkeen. Taidan sittenkin helliä itseäni ensi yönä kovasti tarpeeseen tulevalla levolla :-)

Kesälomani poikkeuksellisen omituinen rytmittäminen on tuonut elämääni enemmän niin lepoa kuin kuvausmahdollisuuksiakin kuin tavanomainen loman yhdessä pötkössä pitäminen olisi sallinut. Kesän jälkeen voin vasta sanoa, kuinka onnistunut lomakokeilu tämä oli, mutta ainakin toisteiseksi sujuu oikein hyvin :-)

Sisiliskot ilahduttivat minua läsnäolollaan ihan äskettäin. Heinät kasvavat kiusallisiin paikkoihin ja hankaloittavat kuvaamistilanteita tämän tästä. Niin kävi näiden sisiliskojenkin kanssa. Piti siis kuvata siitä raosta, mikä milloinkin oli vapaana. Ihana elämys silti <3 p="">




keskiviikko 19. heinäkuuta 2017

Ihan minun näköiseni lintu!

Tämä lintunen (poikanen) herätti sympatiani. Huomasin sen kovaäänisyytensä vuoksi. Ihan aikuisen kokoinen lintunen tuo oli, mutta muutama haituva (avuttomuuden lisäksi) paljasti sen poikaseksi.


Sympatiseeraan tätä lintupoikasta erityisesti siksi, että se tuo mieleen itseni. Ensinnäkin: tukka sekaisin (aina!). Toiseksikin näyttää siltä, että on ihan pihalla ;-) Lähti muuten myöhemmin lentoon tosi skarpisti - ei ollenkaan penaalin tylsimpiä kyniä!

Tästä kuvasta voi jo aavistella linnun lajiakin...


Ja kun emon näki tuolla vieressä, ei ollut enää epäilystäkään. Västäräkin poikanenhan tämä oli :-)


Nämä kuvat olivat viime perjantailta (14.7.). Aurinko näyttäytyi silloin tämän tästä :-)

sunnuntai 16. heinäkuuta 2017

Lämpimän viikonlopun sinisorsat :-)

On ollut todella kaunis viikonloppu! Pidennetyn viikonlopun taktiikka toimi enemmän kui sataprosenttisesti. Kelejä ja lepoa riitti :-)

Viereisen lammen sorsaemolla on viisi poikasta. Tänään emo näyttäytyi kahden poikasen kanssa. Meno oli leppoisaa :-)



tiistai 11. heinäkuuta 2017

Ei heikkojalkaisille

Isojärven kansallispuiston polut olivat osin helppokulkuisiakin, mutta huonojalkaista en noille reiteille kutsuisi. Tältä se kulkeminen minun silmilläni katsottuna näytti...

Kapeaa polkua, kiviä ja puiden juuria. Piti katsoa, mihin jalkansa laittaa.



Maisemat olivat kauniita...


Ja lisää esteitä, lisää tarkkaavaisuutta.


Reipas ylämäki heti pitkospuiden jälkeen. Minä käännyin vasemmalle ennen mäkeä :-)


Ylä- ja alamäkiä riitti. Askelten määrä ei kerro mitään retken väsyttävyydestä ;-) Lämmintä oli hieman enemmän kuin riittämiin, hyttysiä ja paarmojakaan en olisi kaivannut yhtään enempää. Kamerareppu kaikkine tarvikkeineen painoi viitisen kiloa. Huoh... ;-)



Tämä oli reitin kapein kohta - isot kivet kummankin puolen polkua.


Ja kaikki samassa kuvassa: alamäki, ylämäki, kivet, juurakot sekä muuten niin ihana auringon paahde. Poskia kuumotti jo...


sunnuntai 9. heinäkuuta 2017

Isojärven kansallispuistossa

Isojärven kansallispuisto (klik) Kuhmoisissa valikoitui lauantain retkikohteekseni. Ihan pienen nurkan ehdin vain tallata - etenkin, kun mukaan mahtui pari pientä harhailua ja hieman keskeneräistä suunnittelua. Enempää en olisi muutenkaan ehtinyt, olisin paremmalla suunnistuksella ja suunnittelulla säästänyt lähinnä aikaa ja askeleita.

Sports Tracker on vieraissa (ja tutummissakin) paikoissa liikkuessani aivan korvaamaton apuväline. Käytän sitä oman kulkureittini ja lähtöpaikkani jäljittämiseen aina tarvittaessa. Laitan sen päälle autolta lähtiessäni ja yritän muistaa ottaa sen pois päältä autolle palatessani. Hyvän retken jälkeen voi tarkistaa siitä kuljetun matkan. Harharetken kohdalla voin verrata kulkemaani reittiä karttaan ja arvioida, missä kuljin ratkaisevan polkuristeyksen ohi. Halutessani voin jäljittää itseni takaisin tuohon missattuun risteykseen ja jatkaa siitä haluttuun suuntaan. Lauantain reissulla tälle oli käyttöä pariinkin otteeseen :-)

Lähdin liikkeelle Heretyn P-alueelta ja ensimmäinen järvenrantapysähdys oli aika pian. Kannuslahdessa Kurkijärvellä pysähdyin kuvaamaan - järvet ovat niin minun juttuni. Ja täytyy myöntää, että keskisuomalaisissa järvimaisemissa on jotain lapsuuden kesien nostalgiaa.


Kauaa en malttanut kuvailla, sillä matka oli ihan vasta alussa. Muutaman mutkan (yhden polkuristeyksen hukkaamisen vuoksi) jälkeen pysähdyin evästämään ja kuvaamaan niinikään Kurkijärvelle Mäyräniemeen. Kuvaamisen lisäksi nautiskelin hävyttömän kiireettömästi kauniista luonnosta ja hiljaisuudesta :-)