perjantai 4. heinäkuuta 2014

Äidinrakkautta ja pieniä otuksia :-)

Leijonat ja muut kissaeläimet olivat Korkeasaaressa ehdottomasti minulle SE juttu, etenkin kuin karhuista näkyi vain kaksi ja nekin makasivat koomaa muistuttavassa olotilassa melkein piilossa ;-)

Ennen leijonakuvia muutama hämmentynyt havainto reissulta. Ensinnäkin olin jäädä useasti lastenrattaiden alle. Niitä tuntui tulevan joka suunnasta, ja astuin sinne tai tänne, aina joku kaarsi kovaa vauhtia melkein päälleni. Piti opetella erilainen kävely- ja tarkkailutekniikka, jotta pääsin keskittymään itse eläimiin väistelyn sijaan.

Puolen litran lähdevesipullo maksoi 3,10 euroa!!! En ostanut, ihan periaatteesta.

Monet lapset saivat käyttäytyä hyvin ei-eläinystävällisellä tavalla. Useampikin lapsi jahtasi huutaen naakkoja ja potkiskeli niitä kaikella maasta irtoavalla. Ei häirinnyt lasten vanhempia millään tavalla. Jopa eläinten häkkien luona käytiin jymistelemässä ja huutamassa. Eläinparat... Yhdet nuoret miehet kävivät ylpeänä ilmoittamassa vanhemmilleen, että he huusivat tiikerille (muistaakseni...) niin kovaa, että se nousi istumaan. Vanhemmat eivät noteeranneet ilmoitusta mitenkään. Miksi ihmeessä tuollaiset ihmiset suuntaavat eläintarhaan?

Mutta ne leijonat olivat ihania. Pennut ovat aina ihania, mutta äidinrakkaus on yhtälailla niin lumoavaa... :-) Kunpa kuvaaminen olisi jotenkin helpompaa - mutta tyydytään nyt näihin 'kaltereiden' läpi otettuihin kuviin. Onpa ainakin edullisempaa ja ekologisempaa leijonien kuvaamista kuin aitoon elinympäristöön matkaaminen ja siellä kuvaaminen.








Lisäys 5.7.2014: Korkeasaaren leijona on aasianleijona, uhanalainen sekin.

13 kommenttia:

  1. Todella hienot kuvat!

    Asiaa kirjoitat ihmisten käytöksestä eläinten ja ylipäätään luonnon kanssa. Monelta on luontosuhde katkennut ja kaikki ympärillä oleva muuttunut yhdeksi viihteelliseksi elämyspuistoksi. Surullista!

    Kiitos lehdestä, se tuli perille:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sussi!
      Ja kiva, että lehti tuli perille :-)

      Siltä se tuntui, että eläintarha oli nähtävyyspaikka, ei luontopaikka...

      Poista
  2. Törkeätä käytöstä, mitenkä tuollaiset lapset voivat oppia eläimiä (ja elämää) kunnioittamaan. Eihän se niiden lasten vika ole, vaan vanhempien asenteen.

    On kyllä suloisia nuo pennut;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pennut ovat aina suloisia :-)

      Niinhän se on. Vanhemmat kasvattavat lapsiaan silloinkin, kun eivät huomaa kasvattavansa...

      Poista
  3. Suloisa leijonalapsia!

    Todellakin, mikä vanhempia vaivaa! Huonosti käyttäytyviä lapsia tapaa nykyisin joka paikassa, en ymmärrä:(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. =D

      Osa vanhemmista todennäköisesti pitää elämystulvaa tärkeämpänä kasvatuselementtinä kuin läsnäoloa ja rajoja.

      Poista
  4. Taas niin ihania kuvia! Leijonanpennut ovat sitten suloisia (-:

    VastaaPoista
  5. On siinä äidillä touhukas pesue! Viehättävät kuvat!

    Joskus tekisi mieli ottaa kantaa paikan päällä nykylasten (en yleistä ) käyttäytymiseen. Esimerkiksi ravintolassakin lapset saavat juosta ympäriinsä, meluta ja huutaa.
    Rajat ovat rakkautta, opettajako se on joka nämä rajat sitten pitäisi ajastaan asettaa. Näin ajattelee äiti joka on jo kasvatusvastuunsa hoitanut!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Vikki!

      Osa lapsista saa huutaa ja rynniä missä vaan. Onneksi vanhanaikainenkaan kasvatus ei ole ihan täysin vielä poissa muodista. Hyvin käyttäytyviä vanhempiakin löytyy onneksi tästä maailmasta :-)

      Poista
  6. Suloisia kuvia, hienosti olet saanut kuvattua kaltereiden välistä. Olisin uskonut, jos olisit kertonut nähneesi ne vapaina.

    VastaaPoista
  7. Voi miten suloisia, aivan ihania! Korkeasaaressa pitääkin mennä vaikka syksyllä käymään.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!