sunnuntai 2. elokuuta 2015

Tavaroista luopumista ja harmaahaikaroita

Kirpputorielämä alkoi tänään. Hui kauheaa, miten sitä tarpeetonta tavaraa kerääntyykään yhteen ja samaan huusholliin! Periaatteena on monien vuosien ajan ollut, ettei hävitetä rakkaita tavaroita, jos vaikka säästäminen osoittautuisikin hyväksi ideaksi... No nyt päätettiin monen, monen tavaran kohtalosta. Ehkä se luopumisen aika on sitten nyt. Asia erikseen on, miten maltan luopua niistä tavaroista, jotka eivät tee kirpputorilla kauppaansa. Toivottavasti juuri mitään ei tule enää säästettyä ;-)

Tavaroista luopuminen tuntuu kaikkiaan jotenkin puhdistavalta. Ei niin, ettenkö hankkisi koskaan mitään tilalle. Mutta tavaraa tulee hankittua yhä valikoivammin ja harkitummin. Siis myös entistä vähemmän. Suuri osa tavarasta on myös lasten aikojen saatossa 'jemmaan' laittamia tavaroita. Nyt hekin osaavat paremmin päättää, mitä säilyttää ja mitä ei.

Kuvia riittää kesän kuvausretkiltä pitkäksi ajaksi :-) Niitä saakin riittää. Käyn niitä läpi vähitellen, ilman kiirettä. Jos oppisi kaiken kaikkiaan elämään stressittömämpää ja kiireettömämpää elämää jatkossa. Edes himpun verran enemmän oman rytmin mukaista elämää :-)

Harmaahaikaroita on paljon - onneksi :-) Ainakin osa niistä on myös aikaisempaa rohkeampia ja pelottomampia. Ja sehän sopii minulle :-)




18 kommenttia:

  1. Upea lintu!
    Olin tänään myymässä sellaisella kirpputorilla, jossa itse seisotaan pöydän takana niin kauan kun haluaa olla kauppoja tekemässä, ja se on mukavaa, kun näkee ne ihmiset, jotka tarpeeseensa ostavat jonkun itselle tarpeettomaksi käyneen tavaran. Silloin on ehkä helpompi luopuakin niistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Monena kesänä olen ollut itsekin myymässä vastaavilla kirppiksillä. Tällä tavaramäärällä yhden päivän kirppisreissu on kuitenkin äärettömän vaivalloista suhteessa hyötyihin (tavaran menekkiin). Rakkaimmille tavaroille pyrin löytämään hyvän uuden kodin tarvittaessa muulla tavoin kuin myymällä. Monen mielestä paperinkeräykseen joutaneet lasten kirjat ja lehdet saivat esimerkiksi uuden elämän vielä sairaalan lasten osastolla. Ei se kierrätys aina ihan vaivatonta ole, kiitollista kylläkin :-)

      Poista
  2. Upea kuva harmaahaikarasta!

    Meillä on myös meneillään tavaroiden hävitys, itse olen jo vaatehuoneen käynyt läpi, nyt isäntä siivoaa varastoa...siellä sitä pois heitettävää onkin :)

    VastaaPoista
  3. Olen päättänyt, että se mikä lähtee kirpparille, sille tielle myös jää. Jollei mene kaupaksi, menee muulla tavoin kierrätykseen tai lopulta roskiin. Kun luopumispäätös on tehty, on jotenkin turhaa enää uudelleen kärvistellä samojen tavaroiden kanssa. Saatan aloittaa luopumisen jo paljon ennen kirpparille lähtöä siirtämällä tavaroita siivoamisen yhteydessä vaatehuoneessa olevaan "miettimislaatikkoon". Siitä se prosessi alkaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin minäkin olen aina päättänyt ;-) Ratkaisevan hetken tullen olen kuitenkin aina jossain määrin lipsunut alkuperäisestä periaatteesta... Joillekin tavaroille on aina olevinaan onnellinen uusi omistaja jossain, kunhan hänet vain ensin löytäisi ;-)

      Poista
  4. Minulla on kaapeissa vaatteita, joista pitäisi päästä eroon. Muuten tuota omaisuutta (minun) on aika vähän ja eipä siitä tarvine vielä luopua. Pitäisi jostain kaivaa innostus tuohon läpikäymiseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä käytän keskimäärin vaatteeni aina ihan loppuun asti. Joitakin poikkeuksia löytyi tälle kirpparille - saas nähdä löytyykö ostajia.

      Minä olen joutunut nuoruuteni ja varhaisen keski-ikäni elämään kovasti pihisti ja säästämään missä voin, Se näkyy vieläkin hartaudella säästettyinä tavaroina, joita en kuitenkaan tarvitse. Joskus on ollut pakko säästää kaikkea ihan varmuuden vuoksi.

      Poista
  5. Hieno lintu on harmaahaikara ja niin on kuvakin!

    Kyllä olisi tässäkin huushollissa paljon hävitettävää, mutta mikä lienee että ei saada aikaiseksi. Kunhan tässä toipuu, pitää ottaa itseään niskasta kiinni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Minttuli!

      Meidän on tarkoitus joskus muuttaa pois tästä tilavasta talosta, koska väki täällä vähenee. Mutta tällä tavaramäärällä ei muuteta mihinkään. Siksi karsimista pitää tehdä jatkuvasti (ainakin tästä lähtien...)

      Poista
  6. Kelpo kuva harmaahaikarasta :)

    VastaaPoista
  7. Hieno kuva harmaahaikarasta.
    Ja totta, kyllä sitä tavaraa kertyy luvattoman paljon omiin nurkkiin. Minäkin käyn pienimuotoista siivousta ja tavaranpoistoa joka kesä. Silti roinaa tuntuu olevan vaikka kuinka paljon. Pitäisi osata luopua ja karsia kovalla kädellä.
    mukavaa alkanutta viikkoa Sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Piipe!

      Luopumisen tarve näyttää tulevan ainakin minulle iän myötä. Nyt aika tuntuu olevan kypsä.

      Poista
  8. Upea lintu!

    Edesmenneen isäni jäämistöä läpikäydessä opin voimalla luopumaan ylimääräisestä tavarasta. Hyvä niin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Upea on :-)

      Omasta tavarasta luopuminen onkin helpompaa kuin oman lähimmäisen tavarasta luopuminen... Hienoa, että olet jaksanut <3

      Poista

Kiitos kommentistasi!