torstai 21. syyskuuta 2017

Metsä mielen rauhoittajana

Olen heittäytynyt mukaan kiireeseen taas aivan liian isosti. Kiirehän ei lopu koskaan itsestään. Pahimmillaan se ahdistaa, parhaimmillaan viekoittelee imullaan ja onnistumisen mahdollisuuksillaan.

Onnistumisen fiilikseen tottuu kurjan helposti. Nautinnon raja karkaa niin kuin missä tahansa addiktiossa. Hyvään oloon tarvitaan aina isompi ja isompi annos. Edessä on ennemmin tai myöhemmin vääjäämätön pettymys.

Olen suorittaja. Olen ollut sitä kauan. Suoritan muunmuassa onnistumisia ja hyvää oloa. Se (suorittaminen) toimii vain harvoin. Mutta se ei ole minullekaan mitään uutta.

Jos menen metsään sienet mielessäni, matka päätyy suorittamiseksi. Jos saan venytettyä matkani tarkoituksen nautinnolliseen kiireettömyyteen, olen jo paljon paremmissa asemissa.

Siis metsään, jossa on kaunista, paljon sammalta. Ja niitä suppilovaveroita :-)






tiistai 19. syyskuuta 2017

Elämä osaa myös palkita

Töissä on kiirettä - osin itse aiheuttamaa. Jos tyytyisi vähempään, olisi meno helpompaa. Mutta nyt ei malta tyytyä puolitiehen...

Koen aikamoisia säpinöitä ja täpinöitä työni kanssa juuri nyt. Kun siihen yhdistää muut elämän kiireet, täytyy todella keskittyä ja ryhdistäytyä. Yöunet eivät suju kauhealla kiireellä.

Kesän rantasipikuviin palasin. Kesän kuvissa riittää läpikäyntiä ja käsittelemistä. Onneksi niin :-)

Olen tänään palauttanut mieleeni ihmisten erilaisuutta ja palannut temperamenttien pariin. Liisa Keltikangas-Järvinen on paitsi loistava suomalainen temperamenttitutkija, myös entinen mentorini. Tuosta ajasta olen isosti kiitollinen.

Käyn läpi itseäni, lapsuuttani ja nuoruuttani erilaisista näkökohdista. Temperamentti tuo tarkasteluun aivan uusia ulottuvuuksia.

Niitä mietiskellessä kesän rantasipin kuvia. Elämä osaa myös palkita :-)




sunnuntai 17. syyskuuta 2017

Syksy saa...

Tänään oli kaunista. Aamulla oli sumua ja lähdin aamupäivästä kuvaamaan sumumaisemia. Sumu hälveni kuitenkin pian omalta asuinalueelta poistuessa. Ei toivoakaan sumuisista maisemista :-(

Vaihdoin maisemaputken pitempään ja varauduin lintuihin.Joitakin lintuja näinkin. Kurkia oli vielä pellolla aterioimassa. Töyhtöhyypän äänet ilmaisivat niiden läheisyyden. Lisäksi kottaraisia ja naakkoja parveilemassa.

Kuvauspaikoilla oli ruuhkaa. Harvinaiseksi osoittautunut kauniin sään päivä oli innoittanut ison joukon lintuharrastajia liikkeelle. En viitsinyt tunkea itseäni jonkun toisen kuvaus-/tarkkailupaikalle, joten ajoin ohi - lopulta kotiin asti.

Perjantain ison kurkimuuton jälkeen olin kovasti tyytyväinen löydettyäni vielä kurkia. Syksy näytti muutenkin parhaita puoliaan. Vaikka saaliiksi jäi lopulta vain muutama räpsy parveilevista töyhtöhyypistä, reissu oli voimaannuttava :-)




tiistai 12. syyskuuta 2017

Tavaramäärän karsimista

Tavaran karsimisvimma on ottanut minusta otteen hämärien ja sateisten päivien myötä. Kamera on saanut kiltisti odottaa, kun olen käynyt tyhjentämään varastoa tarpeettomasta. Ja sitä tarpeetonta sitten riittääkin...

Olemme asuneet tässä vanhassa rintamamiestalossa jo 23 vuotta. Rahaa ei ole ollut koskaan liikaa, mutta pitkään piti todella miettiä jokaisen pennin, sittemmin sentin, käyttö. Tavaraa ei ollut varaa haaskata. Jos jotain ei käytetty loppuun asti, niin se useimmiten laitettiin talteen - varmuuden vuoksi.

Olen myös kerännyt lasten lapsuuden aikaisia muistoja talteen senkin edestä, mitä itse jäin kaipaamaan. Vähän siinä on tainnut mopo karata käsistä vuosien aikana ;-) Lasten vanhoja piirustuksia olen nyt laittanut aika isolla kädellä pois. Kuten koulukirjat ja vihotkin ;-) Kiireessä olen varmaankin säilönyt vain kaiken ihan varmuuden vuoksi...

Ja kyllä sitä kaikkea on kertynytkin. Vuosi sitten tein ensimmäisen karsimiskierroksen. Nyt löytyi silti rutkasti lisää. Luopuminen on nyt helpompaa kuin vuosi sitten. Vuoden kuluttua palaan tähän hommaan todennäköisesti taas uudestaan.

Tavarasta luopuminen keventää oloani henkisesti. Etenkin, kun kyseessä on tavara, jota kukaan perheestämme ei kaipaa.

Välillä rynnistelen sienimetsään rauhoittumaan. Mutta illat kuluvat kepeästi tavaroita lajitellessa kierrätysasteen mukaan. En osaa vieläkään heittää käyttökelpoista pois roskien joukkoon. Kaikki kierrätyskelpoinen pitää saada matkaamaan edelleen.

Muutaman viikon aikana olen ottanut epämääräisten metsäkuvien lisäksi oikealla kameralla kuvia vain koirasta. Tässä koirulin terveiset teille kaikille :-)




Upeaa syksyn jatkoa!

sunnuntai 3. syyskuuta 2017

Juoksuhämähäkkejä

Syystauti on selätetty, mutta siitä kasaantui paljon tekemättömiä asioita jonottamaan työlistalle... Tekemistä siis riittää. Onneksi olen kuitenkin terveiden kirjoissa ja kaikki sujuu oikein mukavasti :-)

Tavaran karsiminen jatkuu viime syksyn ja syystalven jälkeen. Kaikki kelvollinen kierrätetään ja kelvoton joutuu muiden kierrätettäväksi. Nurkkiin on kertynyt 23 tässä talossa asutun vuoden aikana paljon sellaista, mitä ei oikeasti tarvitse enää säästää. Jotain on säilötty kiireessä varmuuden vuoksi, osa ihan isommalla harkinnalla. Nyt on kuitenkin luopumisen aika.

On vaikea hahmottaa objektiivisesti, mille tavaralle on oikeasti kierrättämisen tarvetta ja mille ei. Kirpputori on hyvä keino kokeilla, mille kaikelle löytyy vielä käyttäjiä. Mutta kirpputoripöydän ylläpitäminen työllistää aina, jos homman aikoo hoitaa kunnolla. Nyt kuitenkin tuntui olevan hyvä hetki karsia ja kierrättää.

Kierrätän myös puutarhassa. Teemme pienen piharempan ja uusi hiekkapihan jatkumo kulkee perennapenkin läpi. Kaivan sieltä talteen mahdollisimman paljon taimia, jotteivät mene hukkaan. Osa on löytänyt paikan muualla pihassa, osa on luvattu ottaa uuteen kotiin työpaikan uuden puutarhakeskustelupalstan kautta. Kaikki hyötyvät tuosta jälkimmäisestä. Työnantaja siten, että ihmiset tutustuvat keskenään, jolloin työn tekeminen yhdessä on entistä helpompaa. Myös ympäristöystävälliset teot kuuluvat myös työnantajan agendaan :-)

Tähän aikaan vuodesta olen kovasti koukuttunut sienestämiseen. Viime syksynä olin jo ihan koukussa, eikä tämä syksy ole ainakaan yhtään helpompi. Sienten löytämisen tuottamaa euforiaa on vaikeaa kuvailla - se pitää tuntea :-)

Kuljen metsässä toisinaan kameran kanssa ja toisinaan ilman. Välillä kameran paino kannustaa lähtemään matkaan ihan ilman kameraa. Kuten eilen. Ja tietenkin silloin eteen pompahti yhtä sun toista kuvaamisen arvoista. Siksi tämä kuva on heikkolaatuinen kännykkäräpsy. Haluan kuitenkin ehdottomasti jakaa sen :-)

JOS et kestä hämähäkkejä, lopeta ihmeessä lukeminen tähän - et varmasti pidä myöskään kuvasta. Toisaalta varoittelin hämähäkkivaarasta jo otsikossa, joten jos olet ehtinyt tänne asti, tämä ei varmasti tule yllätyksenä.

Näin oudon, aika ison hämähäkin. Kännykällä siis dokumentoimaan. Netistä tarkistamalla kohde osoittautui olevan juoksuhämähäkki (niitäkin on lajeja vaikka kuinka... :-( ). Juoksuhämähäkki ei tee verkkoja eikä siis saalista niiden avulla. Se käytännössä juoksee saaliinsa kiinni...

Tässä kuvassa ei olekaan vain yhtä hämähäkkiä, vaan monta! Emohämähäkin selkä on täynnä poikashämähäkkejä. Kuva ei ole tarkka, mutta antaa ensimakua tilanteeseen. Tämä oli minulle aivan uusi tuttavuus :-)


tiistai 29. elokuuta 2017

Niin se syksy saapuu...

Syyslenssu on kesyttänyt minua parin päivän verran. Nyt kulkee kuitenkin jo ajatus - ajatusten kulun laadusta en anna mitään takeita ;-)

Minä sairastan nukkumalla ja lepäämällä. Unen tarpeeni on käsittämätön, kun olen pienessäkin kuumeessa. Eivätkä yöunet kärsi pätkääkään kipeänä nukkumisen määrästä.

Koira on ollut kärsivällinen sairastamiseni kanssa. On antanut nukkua nukkumisen päälle eikä ole vaatinut leikkimistä. Näissä asioissa se on kovasti älykäs koira <3 p="">
Meillä on täällä lähellä punajalkahaukka ja lintuharrastajat päivystävät sitä kameroiden ja kiikarien kanssa melkein yötä päivää. Minä tyydyn katselemaan muiden ottamia kuvia, sillä isossa joukossa kimppakuvaaminen ei vain ole juuri tällä hetkellä se minun juttuni... :-(

Petäjäveden vanhan kirkon luona oli lampaita ihan kameran hellällä ulottuvuudella :-) Tässä mallia hyvälle rentoutumiselle.

Ihanaa viikon jatkoa!


perjantai 25. elokuuta 2017

Sisiliskoja jo toisen kerran tänä kesänä :-)

Toinen loman jälkeinen työviikko takana ja kaikki on annettu :-) Ihan tyhjiin puristettu olo, mutta itsepä olen puristanut ;-)

Ennen lomalta paluuta kävin kuvaamassa sisiliskoja pariinkin otteeseen. Toisella kerralla näin häntänsä menettäneen sisiliskon - ensimmäistä kertaa elämässäni! Näin myös sisiliskon saalistavan (ihan salamannopeasti) kivellä keikutelleen neidonkorennon. Olin aivan mahdottoman tohkeissani...

Tässä pari kuvaa, sillä enempää en ole ehtinyt/jaksanut noita käpistellä. Työpäivien jälkeinen viretila on ollut matala ;-)




torstai 17. elokuuta 2017

Kuin olisin palannut töihin toisesta maailmasta...

Vuokramökki oli tänäkin vuonna järven rannalla. Kauniita auringonlaskuja ei näkynyt useasti, mutta yhtenä iltana päivystin katsomassa värien iloittelua pilvissä ja veden pinnalla. Täytyy myöntää, ettei noista upeista väreistä saa koskaan tarpeekseen :-)




Suurin osa reissun kuvista on edelleen aivan koskemattomina. Työviikko on ollut reipas ja vaativa. Iltaisin olen ollut täydellisen väsynyt.

Viikko on ollut myös täynnä unohduksia. Enimmäkseen olen unohtanut, mitä olen tehnyt tai minne olen laittanut jotain ennen lomaani. En arvannut, että kahden viikon loma voisi rentouttaa ja saada unohtamaan työasiat näin täydellisesti...

Tänään tapahtui kuitenkin viikon noloin ja suurin unohdus. Raskas päivä vaati taas veronsa. Nyt ei enää harmita niin vietävästi kuin tunti sitten. Mutta harmittaa kyllä. Huomenna perjantaina olen taas lomapäivällä ja pääsen korjailemaan mokiani vasta maanantaina. Parempi siis unohtaa nuo murheet kokonaan, jos aion nauttia viikonlopusta...

sunnuntai 13. elokuuta 2017

Loma on elämyksiä :-)

Loma on tältä erää ohi ihan muutaman tunnin kuluttua. Loma alkoi koiran lääkärireissulla ja keskisuurella operaatiolla. Nuolemissuojus oli hänelle kauhistus ja aiheutti jäätymisen. Koira jäi siis lattialle laskettaessa juuri siihen asentoon, mihin kulloinkin sattui. Seisomaan ja jos tilanne oli sellainen, myös pää seinää kohti. Päätinkin käyttää lomaani nuolemisen valvomiseen ja istuin siinä vieressä. Monta päivää. Nyt olemme sitten melkein erottamattomat ;-)

Tässä kuva inhottavasta kauluksesta...

Viikon lomailimme vuokramökillä, tällä kertaa Petäjävedellä. Pariin kertaan kävin kalassa pojan kanssa. Ensimmäinen reissu alkoi kiikkerän soutuveneen kaatumisella heti rannassa. Kaatumista auttoivat märkien penkkien suojaksi laitetut pefletit, jotka osoittautuivat varsinaisiksi vesiliukumäiksi ;-)

Kaatumisen jälkeen saappaat tyhjennettiin vedestä ja lähdettiin reippaasti uudestaan matkaan - tällä kertaa ilman peflettejä ;-) Takaisin tullessa saappaista ja sukista löytyi yhä lisää vettä...

Tässä video reissun loppumisesta ;-)

Mökkiloma oli rentouttava. Hauskin hetki oli ehkä se, kun kävimme miehen ja koiran kanssa yhdellä Petäjäveden lintutorneista ja huomasimme viereisellä laitumella lampaita. Tai siis minä ja mieheni huomasimme. Koira keskittyi leikkauksen jälkeisen hoivan aiheuttaman läheisriippuvuuden seurauksena ääntelemään huoltansa siitä, että joku ehkä häipyisi paikalta. Ääntely herätti lampaiden mielenkiinnon ja ensimmäistä kertaa koskaan toljottelin naamatusten noin satapäisen lammaslauman kanssa ;-) (Kaikki lampaat eivät mahtuneet kuvaan.) Ja kuva kannattaa suurentaa!


Upeaa elokuun jatkoa! Huomenna minäkin pääsen töihin vielä junalla - tiistaina täytynee turvautua omaan autoon :-(

perjantai 4. elokuuta 2017

Sääksiäkin

Koiruli voi hyvin. Se haukkuu ja muriseekin jo. Ja ryntää rappuset ylös. Mutta sohvalta se ei hyppää alas. Harvinaisen fiksua varovaisuutta siltä :-)

Ollaan vietettu koiran kanssa paljon aikaa todella lähekkäin. Nyt se alkaa jo hieman vaatiakin sitä. Joutuu rassukka pettymään, sillä lomani loppuu reilun viikon kuluttua ja aion ennen sitäkin irtautua omille teilleni.

Siilejä käy ruokinnalla ihan riittämiin. Välillä niitä näkee taapertamassa ruokapaikalle. Mutta aina seuraavana päivänä tyhjät lautaset ja erinäiset siilin kakat osoittavat vierailijoiden nauttineen visiiteistään ;-)

Sääksikojulla käynti poiki muutaman sääksikuvankin :-) Enemmän kuitenkin tuli kuvia selkälokista ja sorsista :-)

Ihanaa kesän jatkoa <3 p="">







tiistai 1. elokuuta 2017

Koira, siilit ja selkälokki

Koira kävi eilen pienessä operaatiossa ja toistaiseksi viikko on kulunut niissä merkeissä. Suojakaulus aiheuttaa koiruliinissa äkkinäistä jäykkyyttä ja liikuntakyvyttömyyttä samaan tapaan kuin sadeasut ja jalkineetkin. Kaulurin kanssa koiraa pääsee kantamaan paikasta toiseen, sillä askel ei oikein suju. Kun kauluri otetaan hetkeksi pois, löytyy koirasta kummasti lisävirtaa ;-)

Siilit ovat jo vapaalla, mutta tarjolla olevat ruuat ovat oikea hittituote - aamulla jäljellä on vain siilin kakkaa. Ne kun eivät osaa aina ruokailla siististi ;-)

Valokuvaustakin on tullut harrastettua, mutta siilien ruokinnan ja koiran hoitamisen ohessa (se kun tarvitsee nyt vielä lähiseuraa nukkumiseenkin...) kuvien käsittely on jäänyt vähemmälle. Onneksi aika ei lopu, vaan kuville löytyy vielä oma aikansa. Tähän muutama selkälokin iloittelu :-)

Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille teille!




torstai 27. heinäkuuta 2017

Siilinpoikasia

Koira löysi pihalta siilinpoikasen... ja niitä ilmestyi sitten enemmänkin. Tarjosimme niille ruokaa ja suojaa pihan perän vanhasta siiliaitauksesta (pihasta löytyi vajaa kymmenen vuotta sitten orvoksi jäänyt siilipesue pesästään - sen kasvatimme aikuisiksi tuossa aitauksessa...)

Täytyy muistaa, että siili on rauhoitettu eläin, eikä siihen tule kajota kuin oikeissa hätätapauksissa. Aina kannattaa konsultoida ensin alan ammattilaisia.

Ruokinnassa kannattaa muistaa, että siili ei kestä laktoosia - ei siis maitoa. Kalakin saattaa aiheuttaa ongelmia. Kissan purkkiruoka tai kissan/koiran kalaton kuivamuona vedellä pehmitettynä (ihan pehmeäksi asti) ovat hyviä ruokia.





Ruokaileminen astialta ei käy ihan luonnostaan. Tässä tilanteessa on selvä hygieniariski... :-(


lauantai 22. heinäkuuta 2017

Sisiliskoja!

Ahnehtimista seuraa yltäkylläisyys, ähky ja väsymys. Näin käy myös luontoelämysten ja ulkoilun suhteen. Suunnittelin jo innoissani huomiselle aamulle auringonnousukuvauksia, mutta tajusin vihdoin, että ei tule onnistumaan. En jaksa herätä aikaisin vapaapäivänä levättynäkään, saati sitten kovasti seisotun, kävellyn, kannetun ja ulkoillun päivän jälkeen. Taidan sittenkin helliä itseäni ensi yönä kovasti tarpeeseen tulevalla levolla :-)

Kesälomani poikkeuksellisen omituinen rytmittäminen on tuonut elämääni enemmän niin lepoa kuin kuvausmahdollisuuksiakin kuin tavanomainen loman yhdessä pötkössä pitäminen olisi sallinut. Kesän jälkeen voin vasta sanoa, kuinka onnistunut lomakokeilu tämä oli, mutta ainakin toisteiseksi sujuu oikein hyvin :-)

Sisiliskot ilahduttivat minua läsnäolollaan ihan äskettäin. Heinät kasvavat kiusallisiin paikkoihin ja hankaloittavat kuvaamistilanteita tämän tästä. Niin kävi näiden sisiliskojenkin kanssa. Piti siis kuvata siitä raosta, mikä milloinkin oli vapaana. Ihana elämys silti <3 p="">




keskiviikko 19. heinäkuuta 2017

Ihan minun näköiseni lintu!

Tämä lintunen (poikanen) herätti sympatiani. Huomasin sen kovaäänisyytensä vuoksi. Ihan aikuisen kokoinen lintunen tuo oli, mutta muutama haituva (avuttomuuden lisäksi) paljasti sen poikaseksi.


Sympatiseeraan tätä lintupoikasta erityisesti siksi, että se tuo mieleen itseni. Ensinnäkin: tukka sekaisin (aina!). Toiseksikin näyttää siltä, että on ihan pihalla ;-) Lähti muuten myöhemmin lentoon tosi skarpisti - ei ollenkaan penaalin tylsimpiä kyniä!

Tästä kuvasta voi jo aavistella linnun lajiakin...


Ja kun emon näki tuolla vieressä, ei ollut enää epäilystäkään. Västäräkin poikanenhan tämä oli :-)


Nämä kuvat olivat viime perjantailta (14.7.). Aurinko näyttäytyi silloin tämän tästä :-)

sunnuntai 16. heinäkuuta 2017

Lämpimän viikonlopun sinisorsat :-)

On ollut todella kaunis viikonloppu! Pidennetyn viikonlopun taktiikka toimi enemmän kui sataprosenttisesti. Kelejä ja lepoa riitti :-)

Viereisen lammen sorsaemolla on viisi poikasta. Tänään emo näyttäytyi kahden poikasen kanssa. Meno oli leppoisaa :-)



tiistai 11. heinäkuuta 2017

Ei heikkojalkaisille

Isojärven kansallispuiston polut olivat osin helppokulkuisiakin, mutta huonojalkaista en noille reiteille kutsuisi. Tältä se kulkeminen minun silmilläni katsottuna näytti...

Kapeaa polkua, kiviä ja puiden juuria. Piti katsoa, mihin jalkansa laittaa.



Maisemat olivat kauniita...


Ja lisää esteitä, lisää tarkkaavaisuutta.


Reipas ylämäki heti pitkospuiden jälkeen. Minä käännyin vasemmalle ennen mäkeä :-)


Ylä- ja alamäkiä riitti. Askelten määrä ei kerro mitään retken väsyttävyydestä ;-) Lämmintä oli hieman enemmän kuin riittämiin, hyttysiä ja paarmojakaan en olisi kaivannut yhtään enempää. Kamerareppu kaikkine tarvikkeineen painoi viitisen kiloa. Huoh... ;-)



Tämä oli reitin kapein kohta - isot kivet kummankin puolen polkua.


Ja kaikki samassa kuvassa: alamäki, ylämäki, kivet, juurakot sekä muuten niin ihana auringon paahde. Poskia kuumotti jo...