Hiljaiselosta takaisin elävien kirjoihin ;-)

Olo on vieläkin puolikuollut, mutta koska tämä päivä on sujunut jo selvästi eilistä paremmin, oletan olevani huomenna työn tekemisen terässä.

Tytär sairastui ensin ja minä siinä perässä. Ihan rehellistä suomalaista talviflunssaa vain, mutta vaikeuskerroin riitti mainiosti tekemään joulusta melkoisen heikkokuntoisen. Minä selvisin tytärtä helpommalla, mutta juhlimaan en päässyt minäkään.

Tämän Jepen kuva tarttui kameraan Rovaniemen reissulla. Rovakadulla tuo paistatteli pimeässä iloisena, vaikkakin hieman riutuneena. Itse en vielä pääse ihan vielä samaan iloisuuden asteeseen ;-) Ehkäpä muutaman toipumispäivän jälkeen :-)

Upeaa joulun jälkeistä aikaa!

Terveisiä Rovaniemeltä :-)

Kävin parin päivän noukintamatkalla Rovaniemellä. Hain tyttären kotiin Hämeenlinnaan joulun viettoon. Kaikkein parasta on, kun saa perheen kasaan jouluksi :-)

Rollon reissu täyttyi keskusteluista, yhteisestä ajasta ja työlistalla olleista asioista. Olen niin onnellinen tästä perheestä, mikä minulle on suotu.

Ehdin näkemään todella ison tilhiparven, mutta kamera oli tuolloin visusti repussa. Taviokuurnista sain muutaman kuvan, vaikka objektiivi ei ollutkaan paras mahdollinen lintukuvaukseen. Täytyypä tutkailla, onko mikään kuvista julkaisukelpoinen,,,

Tyttärestä sain kuitenkin otettua kuvan <3 ihanaa="" joulun="" odotusta="" p="">

Muutoksen tarpeessa (kuten ennenkin...)

Tämä ei ole ollut paras syksyni/syystalveni kautta aikojen. Täytyisi varmaankin mietiskellä hieman isommalla vakavuudella vuorotteluvapaan mahdollisuutta. Tarvitsen selvästikin jotain sellaista uusiutumista, mitä en osaa tässä arjen 'kiireessä' pistää vireille.

Tämä voi olla kaamosväsymystä. Tai sitten mukana on muutakin. Huomaan iloni läikehtelevän, kun pääsen uusien haasteiden kimppuun. Aikani ei vain riitä tasapainoon. Vuorokauden tunnit eivät riitä kaikkeen siihen uuteen, mitä tarvitsisin tasapainon saavuttamiseen. Jotain täytyisi siis tehdä edelleenkin.

Olen ollut muutoksen tarpeessa jo kauan. Olen viritellyt uusia verkkoja veteen ja löytänytkin uusia apajia vanhojen tueksi. Jotenkin olen onnistunut pitämään tässä muutoksen virrassa nenäni veden pinnan yläpuolella, mutta ilman suurta nautintoa uuden löytämisestä.

Yksi tarvitsee elämäänsä ensisijaisesti vakautta ja ennustettavuutta. Toinen janoaa seikkailuja ja ennalta arvaamattomia käänteitä. Suurin osa meitä löytää oman uomansa jostain tuolta välistä. Oman tasapainon löytäminen ei ole itsestään selvää. Joku osaa suunnistaa heti omalle polulleen ja joku toinen eksyy tämän tästä ja löytää itsensä usein aivan väärästä paikasta.

Talven kiire, pimeys ja väsymys eivät ole parhaita kimmokkeita valokuvaukselle. Kun olosuhteisiin lisätään jalkaani osunut tapaturma, ei liikkeelle lähtemiseen ole ollut juurikaan edellytyksiä. Valokuvaamisen tuoma ilo ei siis ole ollut ainakaan varteenotettava vaihtoehto.

Jos nyt kuitenkin taklaisin tuon kovasti lähestyvän joulun ensin ja nauttisin siitä ja perheeni seurasta tähän seuraavaksi. Ja sitten voisin suunnitella syöksymistä siihen talveen, joka meille tänä vuonna annetaan. Mukanani tietenkin kamera ja tuhottoman paljon lämmintä vaatetta. Jos vielä vähän aikaa neulon (=kudon) sukkia ja puran sitä tarvettani... Koristelen joulua ja teen ostoslistaa joulupöytää varten. Keskityn hetkeen enkä pode huonoa omaatuntoa kevyeksi jääneen kuvauskauden vuoksi. Tammikuussa ehtii. Vai?

Viime helmikuun hömötiainen

Toiminnan parantamisen vaikea yhtälö

Töiden kiihtyvässä hektisyydessä kohti vuodenvaihdetta ei ole mitään järkeä. Ei niin mitään. Kaikki on vain itselleen selittelyä siitä, kuinka asiat ovat (muka) edenneet suunnitellusti. Mittareita voi aina sovitella niin, että kaikki tehty vaikuttaa painavalta ja vaikuttavalta. Todellisuutta voi tarkastella erikseen, jos niin haluaa.

Tämä päätelmäni perustuu kaikkiin elinkaareni työsuhteisiini sekä kollegoilta kuultuihin vertailutietoihin yhtä paljon kuin kaikkiin asiakassuhteisiini kautta aikojen. Kyse ei ole mistään hätiköidystä johtopäätöksestä.

Sitä saa, mitä mittaa. Tuo oli vanha viisaus edelliseltä vuosituhannelta ja on edelleen niin ongelman ytimessä. Jos mittarina olisi sen arvioiminen, mitä sellaisia ongelmia on ratkaistu, joita ei tarvitse ratkaista enää uudelleen vuoden kuluessa, tulos olisi masentava. Mutta sitähän ei mitata.

Kun ongelmani on se, että työhuoneeni ikkunasta vetää ja minua paleltaa, tavallisin mittari muutokselle on se, että ikkunan tiivistykset on uusittu. Ihan kiva, mutta ei välttämättä ratkaise ongelmaani. Veto voi olla edelleenkin vähintäänkin yhtä kova.

Jos mittarina olisi se, että lämpötila näppäimistöni kohdalla olisi vähintään kolme astetta nykyistä suurempi, lopputulos olisi huomattavasti parempi. Ehkä jopa edullisempi. Ja keinot voisivat olla ihan jotain ennalta odottamatonta.

Mitä sinä odotat? Mitä mittaat? Mitä mittaisit kuukauden kuluttua?

Kiltti koira poseeraa, vaikkei niin tykkäisikään ;-)

Olin ihan varma, että nämä ikuisuus sitten otetut kuvat olisin esitellyt täällä blogissa moneen kertaan. En nyt kuitenkaan löytänyt niitä (hyvin laiskan etsinnän jälkeen) täältä, joten tässä ne tulevat - ehkäpä jo toista kertaa ;-)

Olen koiraparkaa kiusannut vuosien varrella monenmoisilla kuvauslavasteilla, tässä poseerattiin tonttuhatun kanssa. Koira oli iloinen vasta, kun sai itse päättää, miten tonttulakkia pidetään ;-) Lakki sai siis kyytiä :-)

Itse asiassa nuo kuvathan löytyivät sitten kuitenkin - tuolta aikaisemmasta blogistani. Tässä linkki tuohon postaukseen: http://maailmaalinssinlapi.blogspot.fi/2013/12/2-luukku.html.

Tässä linkkejä niihin vähemmän iloisiin, mutta nöyriin poseerauksiin:

http://maailmaalinssinlapi.blogspot.fi/2013/11/jouluposeerausta.html

http://maailmaalinssinlapi.blogspot.fi/2013/03/koira-kolme-vee.html (yksi poseeraus, monta ilon hetkeä siihen lisäksi)

http://maailmaalinssinlapi.blogspot.fi/2013/02/722013.html (poseeraus tuolla keskellä)

http://maailmaalinssinlapi.blogspot.fi/2011/11/siivet-wings.html

http://maailmaalinssinlapi.blogspot.fi/2011/09/joulua-odotellessa-waiting-for.html

http://maailmaalinssinlapi.blogspot.fi/2011/07/tyylia-style.html

http://maailmaalinssinlapi.blogspot.fi/2010/11/joulukoira-christmas-puppy.html


Ihanaa viikon jatkoa!

Joulukuun alun pöhinää

Tänään on joulukuun ensimmäinen päivä... Lumi tulee ja menee, mutta joulukuu ei siitä juurikaan välitä. Tässä ollaan :-)

Varailin junalippuja työmatkoille (kotoa töihin ja takaisin) tammikuun puolelle asti. Aikaa vievää puuhaa, kun siihen paneutuu, mutta samalla pääsee maistelemaan esimaistiaisia tulevista matkoistaan. Pientä seikkailun makua siis jo nyt. Puhumattakaan siitä, että ajoissa matkan varaamalla säästää silkkaa rahaa :-)

Vr ei siis TODELLAKAAN sponsoroi minua mitenkään, mutta pihinä ihmisenä innostuin siitä, miten suunnittelemalla elämääni hyvissä ajoin eteenpäin voin säästää oikeasti ihan euroja. Jos siis tiedät matkustavasi junalla tammi- tai helmikuussa johonkin, kannustan sinua ostamaan matkat jo nyt. Sama matka, mutta halvempi hinta. Yhtään enempää en tässä Vr:n puolesta mainostele, etsi itse lisää tietoa, jos aihe kiinnostaa.

Etätyö on tuonut ylpeyttä ja rohkeutta työhöni. Tänään etätyöpäivä oli kiireinen ja yllättävän palaveritäyteinen, mutta kotona töiden tekeminen melkein tuplaa intoni ja jaksamiseni. Olen tehnyt etätöitä yksityisellä sektorilla jo 20 vuotta sitten ja 'trendin' rantautuminen julkiselle sektorille on antanut minulle virtaa työn tekemiseen ja intoa työssä menestymiseen :-)

Nyt on se aika, kun pitää miettiä joululahjatoiveitaan. Vaihdamme virallista ja epävirallista lahjatoiveinfoa perheen sisällä ja yritämme kaiken kiireen keskellä miettiä, mitä oikeasti haluaisimme joululahjaksi. Lapsena toivelista oli pitkä, lähes loputon. Kun ikää karttuu, toiveita onkin paljon vaikeampaa löytää ja eritellä.

Joko sinä tiedät, mitä haluaisit joululahjaksi?

Kuvitukseksi taas pari aikaisemmin julkaisematonta kuvaa.