tiistai 12. joulukuuta 2017

Muutoksen tarpeessa (kuten ennenkin...)

Tämä ei ole ollut paras syksyni/syystalveni kautta aikojen. Täytyisi varmaankin mietiskellä hieman isommalla vakavuudella vuorotteluvapaan mahdollisuutta. Tarvitsen selvästikin jotain sellaista uusiutumista, mitä en osaa tässä arjen 'kiireessä' pistää vireille.

Tämä voi olla kaamosväsymystä. Tai sitten mukana on muutakin. Huomaan iloni läikehtelevän, kun pääsen uusien haasteiden kimppuun. Aikani ei vain riitä tasapainoon. Vuorokauden tunnit eivät riitä kaikkeen siihen uuteen, mitä tarvitsisin tasapainon saavuttamiseen. Jotain täytyisi siis tehdä edelleenkin.

Olen ollut muutoksen tarpeessa jo kauan. Olen viritellyt uusia verkkoja veteen ja löytänytkin uusia apajia vanhojen tueksi. Jotenkin olen onnistunut pitämään tässä muutoksen virrassa nenäni veden pinnan yläpuolella, mutta ilman suurta nautintoa uuden löytämisestä.

Yksi tarvitsee elämäänsä ensisijaisesti vakautta ja ennustettavuutta. Toinen janoaa seikkailuja ja ennalta arvaamattomia käänteitä. Suurin osa meitä löytää oman uomansa jostain tuolta välistä. Oman tasapainon löytäminen ei ole itsestään selvää. Joku osaa suunnistaa heti omalle polulleen ja joku toinen eksyy tämän tästä ja löytää itsensä usein aivan väärästä paikasta.

Talven kiire, pimeys ja väsymys eivät ole parhaita kimmokkeita valokuvaukselle. Kun olosuhteisiin lisätään jalkaani osunut tapaturma, ei liikkeelle lähtemiseen ole ollut juurikaan edellytyksiä. Valokuvaamisen tuoma ilo ei siis ole ollut ainakaan varteenotettava vaihtoehto.

Jos nyt kuitenkin taklaisin tuon kovasti lähestyvän joulun ensin ja nauttisin siitä ja perheeni seurasta tähän seuraavaksi. Ja sitten voisin suunnitella syöksymistä siihen talveen, joka meille tänä vuonna annetaan. Mukanani tietenkin kamera ja tuhottoman paljon lämmintä vaatetta. Jos vielä vähän aikaa neulon (=kudon) sukkia ja puran sitä tarvettani... Koristelen joulua ja teen ostoslistaa joulupöytää varten. Keskityn hetkeen enkä pode huonoa omaatuntoa kevyeksi jääneen kuvauskauden vuoksi. Tammikuussa ehtii. Vai?

Viime helmikuun hömötiainen

21 kommenttia:

  1. Harrastus ei ole enää kivaa, jos joutuu potemaan huonoa omatuntoa sen tekemättömyydestä! Kyllä sitä ehtii :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Osa kivusta on kaipuuta... Mutta kyllä sitä ehtii :-)

      Poista
  2. Joskus pienikin muutos voi tehdä oikein hyvää..Asioita pitääkin tehdä silloin kun kerkiää ja ne tuntuvat mukavilta, kuvata kyllä kerkiää:) Leppoisaa joulun odottelua❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niitä pieniäkin muutoksia mietiskelen...
      Ajan kanssa löytynee oikea aika :-)

      Poista
  3. Elämä taitaa olla kokonaisuudessaan etsimistä. Välillä sitä luulee löytäneensä oikean suunnan ja paikan ja välillä taas on ihan eksyksissä. Onneksi nuo vaiheet vaihtelee ja välissä on pitkäänkin hyvin tasaista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulen, että soikea suunta muuttuu jatkuvasti elämän myötä.
      Mikään tiekään ei kulje vain suoraan.
      Mutkat ja risteykset kuuluvat vain elämään.
      Täytyy käyttää malttia :-)

      Poista
  4. Kyllä ehtii mutta kyllä minä kuitenkin suosittelen vuorottelu vapaata. Itsellä ei vielä vapaasta ole mitään käsitystä mutta sitten joskus..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vuorotteluvapaata olen suunnitellut muutamia vuosia.
      Elämä on heitellyt tielle esteitä, mutta sitä vaihtoehtoa kannattaa miettiä vielä ainakin kerran.

      Kiitos, Sami :-)

      Poista
  5. Ihana hömötiainen. Kyllä kannattaa ottaa vapaata. Asia selkiintyy kummastee.

    VastaaPoista
  6. Yksi hyvä vaihtoehto on opintovapaa. Jos ehdot täyttyvät, niin korvauskin on paljon parempi kuin vuorotteluvapaalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Sussi!

      Olen miettinyt opintovapaata aikaisemminkin ja nyt otin sen mietintälistalle jälleen kerran. Täytyy vain tutkia mahdollisuuksia.

      Poista
  7. Voin lämpimästi suositella vuorotteluvapaata. Meidän vapaa jakaantui kolmelle kalenterivuodelle ja siitä riitti pitkästi iloa (äsken vielä veronpalautusten muodossa, sillä emme vapaan ajalle hakeneet muutosta). Näin keski-iässä on vain alettava pitää omasta jaksamisesta huolta, ja siihenkin vuorotteluvapaa on mitä parhain keino. Rentoa joulun aikaa sinulle, Susanna!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Hitunen!

      Elämä on tuonut aivoille paljon ajattelemisen aihetta ja kropalle palautumistarvetta. En olisi tätä uskonut vielä parikymmentä vuotta sitten.

      Palautumisen vaihtoehtoja pitää miettiä todella harkiten. Minäkään en tästä enää nuorene ;-)

      Poista
  8. Koska työelämä asettaa haasteita, niin harrastusten suhteen ei kannata ottaa turhia paineita.
    Huomenna alamme taas kulkea kohti valoisampia päiviä. Sen myötä vireys lisääntyy ja syntyy uusia ajatuksia ja ideoita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Seita!

      Minulla harrastus pitä huolta elämän ilosta ja janosta. Työ ei siihen asti riitä. Eikä elämä ilman iloa ja elämän janoa riitä mihinkään...

      Poista
  9. Totta kai teet niin, kuin sinulle itsellesi on parasta. Kuuntele vain sisintäsi. Kyllä kaikki järjestyy.


    Onnellista joulunaikaa sinulle ja perheellesi
    ja kiitos jälleen kuluneesta vuodesta ja ystävyydestäsi. ☆•.¸.


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Una!

      Upeaa joulun aikaa myös sinulle ja perheellesi!
      Kiitos kaikesta ystävyydestäsi <3

      Yritän keskittyä kuuntelemaan itseäni. Jospa pääsisin itseni kanssa rakentavaan keskusteluun :-)

      Poista
  10. Välillä pitää kutoa sukkia ja marras-joulukuu oli siihen ihan paras aika :) Ei kuvaamisesta kannata ottaa paineita. Sen ilo muuuttuu niin helposti suorittamiseksi ja jännitteiseksi. Silloin se ei ole enää voimavara vaan energiasyöppö.

    Iloa ja valoa jouluusi!

    VastaaPoista

Kommenttisi lämmittää aina mieltäni :-)