Tilhiä!

Kesken päivän valoa tuntui olevan enemmän kuin pitkiin aikoihin. taivas repeili ja pilvien välistä näkyi sinistä taivasta. Valon määrä oli huikea.

Samassa saapui pieni tilhiparvi ensin pihamme korkeimpaan tuijaan ja sen jälkeen naapurin rajalla kasvavaan pieneen pihlajaan. Onneksi kamera oli käsillä.

Kauaa ei kestänyt auringon valo sen paremmin kuin tilhien iloittelukaan. Onneksi satuin tällä kertaa olemaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan :-)

Tilhen siivet ovat taivaallisen kauniit kaikkine yksityiskohtineen. Tilhen villi iloittelu muutaman pihlajanmarjan kanssa oli myös musiikkia sielulle.

Siirymme helmikuuhun - ihanaa talven jatkoa!

Koskikarat vanhoissa kuvissa

Päivät pitenevät - edelleen :-) Elämä antaa takaisin...

Tänä talvena säät ovat vaeltaneet ainakin meillä laidasta laitaan. Pakkasen ja plussan välinen lämpötilan heilahtelu aiheuttaa liukkautta, lumien sulamista ja takasyksyjä. Lunta sataa toisinaan runsaasti ja toisinaan taas lumi sulaa vauhdilla lämmössä ja vesisateissa.

Kovan talven aikaan voi mennä koskelle tapaamaan koskikaroja. Leudolla ne jäävät kauemmaksi, kun ihmisten lähelle ei ole pakko tulla. Paikkojen jäätyminen pakottaa karat asettumaan pienemmälle alalle. Silloin niitä on helpompi seurata ja kuvata. Noita hetkiä ei juurikaan ole tänä talvena ollut.

Etätöiden jälkeen ehti ja jaksoi taas mainiosti koiran kanssa lenkille. Tässähän on pian ylikunnon vaara ;-)

Reviiritaisteluita odotellessa :-)

Vesisadetta, vanhoja kuvia ja konmareilua

Ulkona sataa vettä - vielä lisää.  Reipas ropina kuuluu talon katon läpi. Toivottavasti aamulla ei ole kamalan liukasta.

Tänä talvena ei ole täällä eteläisessä Suomessa päässyt oikein lumen makuun. Välillä sitä on silmän iloksi ohut kerros, välillä ei sitäkään. Tässä on hyvä käyttää aikaansa muuhun kuin luonnon ihailuun ;.)

Olen käynyt läpi aiemmin otettuja valokuvia ja karsinut niitä kovalla kädellä. Parin vuoden takaa on oikein talvisiakin kovan pakkasen kuvia. Kuten tämä minkki kosken varrella.

Tai keväisiä isokoskelokoiraan kuvia...

Ja sitten olen tehnyt jotain aivan erilaista. Olen ostanut KonMari-kirjan. Tai siis kaksi. Ensimmäinen kertoo siivouksen elämänmullistavasta taiasta (https://www.bazarkustannus.fi/kirja/konmari-siivouksen-elamanmullistava-taika/).

Minä olen sotkuinen hamsteri, huono siivoamaan ja huono kaipaamaan siivottua tilaa. Olen ollut aina huono luopumaan. Selitän sitä itselleni vuosikymmenten tiukalla taloudella ja jatkuvalla ajan vähyydellä, mutta täytyyhän siinä hieman hamsterin luonnettakin olla ;-)

Olen puolentoista vuoden ajan karsinut tavaramääräämme määrätietoisesti. Ensin anopin jäämistöä. Sitten omaa pesäämme. Kukaan ulkopuolinen ei huomaisi vielä mitään, mutta isossa varastossamme pääsee jo hengittämään :-)

Minusta ei koskaan tule siistiä minimalistia, mutta ehkäpä saan vähennettyä tavaramääräämme ja organisoimaan jäljelle jäävää tavaraa miellyttävämmin. Saapas nähdä, mihin tämä konmareilu oikein johtaa :-)

Vanhahko koirasurpiainen

Vain iäkkäällä koirasurpiaisella voi olla punertava rinta. Tämä on siis iäkäs koiras.

Omenapuun alla hangessa se napsi ruokintalaitteelta tippuneita siemeniä ja ihan kuin olisi nauttinut auringon paisteesta. Lämmintä ei ollut, pakkanen kävi kymmenessä asteessa. Tuuli ei kuitenkaan puhallellut, joten keli tuntui oikein mukavalta minustakin.

Päivä on pidentynyt jo huomattavasti ja nautin korkeammasta auringon kaaresta täysillä. Vaikka kevääseen onkin vielä matkaa, talven pimeyden aiheuttama paine on karissut harteiltani olemattomiin ja voin jo paljon keväisemmin :-)

Vielä ei lumi riitä varsinaisesti hiihtämiseen tai lumikenkäilyyn, mutta ehkäpä talvesta aukeaa vielä tuo retkeilymahdollisuuskin. Vuosi sitten joululahjaksi saadut lumikengät odottavat käyttöönottamista.

Upeaa tammikuun jatkoa :-)

Talvi etenee, työpaikan muutto on käsillä

Talvi kääntyy valoon päin ja se sopii minulle oikein mainiosti. Päivät pitenevät, vaikka taivas onkin enimmäkseen pilvinen ja harmaa. Valo lisääntyy kuitenkin.

Meillä on töissä maanantaina muutto uusiin toimitiloihin. Tänään kävin siellä (uusissa tiloissa) jo palaverissa ja olihan siellä modernia. Valoisaakin ja viihtyisää. Mielenkiinnolla odotan, miltä siellä näyttää ja kuulostaa, kun olemme kaikki siellä paikalla.

Tarkoitushan ei edes ole, että olisimme kaikki siellä päivästä toiseen. Juuri siksi etätyötä on kehitetty, että uudet tilat toimisivat koko porukalle.

Huonona suunnistajana eksyin heti sisäänkäyntiä etsiessäni. Löysin kuin löysinkin oven, josta pääsin sisään. Ovi taisi kuitenkin olla vain jokin varauloskäynti... Löysin lopulta perille, mutta... Ihan minua taas koko suunnistus ;-)

Illan käsittelyssä oli viikonlopun valokuvia. Järripeippo kävi muutama viikko sitten meillä urpiaisten ja vihervarpusten kanssa, mutta nyt niitä on pihassa jo useampia. Ihania vieraita kaikki :-)

Valo lisääntyy - niinkuin toivokin

Etätyö sopii yhdelle, muttei toiselle. Minä olen tehnyt etätöitä enemmän ja sitten vähemmän 90-luvulta asti. Minun kohdallani toimiva juttu on etä- ja lähityön tasapaino. Kaipaan kontakteja, mutta myös rauhaa keskittyä suunnittelemiseen ja uuden toteuttamiseen.

Viimeisten kuukausien aikana olen päässyt työskentelemään etänä huomattavasti entistä enemmän. Jo pelkästään matkustamisesta säästynyt vähintään kolme tuntia päivässä on parantanut elämäni laatua ihmeellisen paljon. Olen levänneempi, optimistisempi, keskittyneempi ja päämäärätietoisempi.

Etenkin talviaikaan mahdollisuus pilkkoa päivä kahteen palaan, viettääkseni aikaa pihalla tai lammella, tekee ihmeitä. Ja kun lounastauon breikki joskus venyy hyvän sään vuoksi, olen monesti joko aloittanut päiväni jopa aamuseitsemältä (yöpuvussa, normaalisti istuisin torkkumassa junassa tuohon aikaan) tai venyttänyt päivää iltapäivällä tavallista myöhempään.

Minun on vaikea nähdä tässä yhtälössä muita häviäjiä kuin VR, jonka palveluksia tarvitsen entistä harvemmin. Pääsen rentoutumaan intensiivisemmin ja innostun työskentelemään tavallista jäntevämmin rytmittämällä työni oman itseni mukaiseksi.

Silti olen toistaiseksi päässyt aika harvoin luontoon kuvaamaan. Aurinko piileskelee ja päivä on keskimäärin lyhyt. Aikaa riittää onneksi ns. rästitöihin. Olen tehnyt itselleni valokuvaportfoliota ja käynyt läpi kesän ruuhkiin jääneitä kuvia.

Olen kaiken kaikkiaan kiitollinen siitä, että löysin valokuvaamisen nuoruusvuosien jälkeen uudelleen. Kesätyö Eirillä vuonna hauta ja jääkausi sai minut innostumaan valokuvaamisesta. Ostin silloin elämäni ensimmäisen (käytetyn) järjestelmäkameran ja opin mielestäni ottamaan ihan hienoja kuvia. Harrastus oli kuitenkin liian kallis ja vanhempieni arviot ottamistani kuvista eivät kannustaneet kuvaamisen jatkamiseen.

Yli parinkymmenen vuoden jälkeen löysin kameran uudelleen ja uskalsin heittäytyä uuden oppimisen pariin.

Jos nyt voisin sanoa jotain kannustavaa itseään epäileville ja vähätteleville nuorille (jos sellaisia vielä tähän maailman aikaan on), kehottaisin olemaan optimistinen, arvostamaan itseään kuin parasta ystävää ja uskomaan siihen, että yrittämällä, tekemällä ja määrätietoisesti uutta opiskelemalla juuri mikään ei ole mahdotonta. Missään iässä. Murretaan ennakkoluulojen muureja :-)

Urpiaisia

Urpiaiset ovat olleet liikkeellä reippaasti enemmän kuin vuosiin. Liikkuvat vihervarpusten kanssa samoissa parvissa ja parven kuulee äänestä jo silloin, kun linnuista ei ole vielä minkäänlaista näköhavaintoa.

Tänään sain muutaman urpiaiskuvan pilvettömässä säässä, vaikkakin vielä varjoisassa. Silti valoa riitti siis ihan iloksi asti :-)

Iloitsen selvästi pidentyneistä päivistä. Valo vaikuttaa minuun voimakkaan positiivisesti. Se on kuin yksi tarpeellinen vitamiini muiden muassa. Elämänlaatuni on parantunut huimasti.

Vaikka urpiaisia oli tänään pihassa aikaisempaa vähemmän, pääsin kuvaustaukoni aikana kuvaamaan muutamaa lintua ihan iloisin tuloksin.

Oikein hyvää viikonloppua! Aurinkoa, ulkoilua, hyvää mieltä, sopivaa touhuilua, riittävästi lepoa ja rentoa otetta!

Valoa tunnelin päässä :-)

Eihän se joulun sairastelu tapaninpäivän jälkeen helpottanut, vaikka niin halusin kuvitella. Työpäivä osoittautui enemmän kuin raskaaksi ja tauti näytti kyntensä oikein kunnolla. Toki uudeksi vuodeksi sitten jo paranin.

Koko syksyn olen ollut täsmällisesti nippa nappa aikataulussani, vaikka monesti olen ollut unohtaa jotain olennaistakin. Etenkin suppiskauden loputtua ja jalan uhiteltua itseään paljon isommalle ja kovapintaisemmalle lecaharkolle ja päädyttyä sen seurauksena pitkään lepoon monen kivun kera, tuntui, ettei palauttavia hetkiä enää ollut tarjolla.

En muutenkaan ole sitä sorttia, joka paranee kuin viini vanhetessaan, kun syksy lyhentää päivien pituutta ja kerää harmaita pilviä taivaan täytteeksi. Voisin aivan mielihyvin paeta johonkin valoisaan ja lämpimään talvikaudeksi. Se ei ole kuitenkaan ollut varteenotettavana vaihtoehtona tämän talven aikana, joten näillä eväillä on menty, mitä on saatu.

Me asumme "montussa".  Aurinko yltää säiteitään tähän aikaan vuodesta vain pihamme korkeimpien puiden latvoihin. Oikealla sijoittumisella auringon saattaa nähdä pikaisesti sen noustessa korkeimmalle kohdalleen. Aurinkoinen päivä merkitsee meillä siis vain lisääntynyttä valon määrää varjoiseen pihaamme.

Mutta silti tämän päivän auringonpaiste piristi mieltäni aivan mahdottomasti. Pitkälle en ehtinyt, lähinnä pihaan kameran kanssa tarkkailemaan pihalintuja. Tähän mennessä tarkkailu on jäänyt ikkunatarkkailuksi. Nyt valoa riitti jo kuvaamiseen ja runneltu jalkakin kesti jo ihan iloisesti pihakävelyn. Voimat olivat palautuneet joulutaudin jäljiltä, joten pieni neljän asteen pakkanen kylmässä viimassa oli vain piristävää.

Vajaan tunnin aikana pihassa kävi vierailemassa sini- ja talitiaisia, kuusitiaisia, urpiaisia, vihervarpusia, järripeippoja, mustarastaita ja punatulkkuja. Urpiaiset ja vihervarpuset kulkevat yhteisessä parvessa. Vihervarpuset ovat sopuisampia, mutta urpiaiset osaavat nostaa mekkalan, jos joku on syömässä väärässä paikassa. Todella temperamenttisia lintuja :-)

Ilmatieteenlaitos on luvannut ainakin tänne Hämeenlinnaan todella mainiota keliä tulevalle viikolle. Hyvältä näyttää sääennuste muuallekin Suomeen ainakin viikon alkupäivinä. Ihania talvipäiviä siis kaikille :-)